Muistatteko, miten mukavaa oli lapsena maata peiton alla, pää tyynyn painanteessa ja kuunnella isän tai äidin lukemaa iltasatua? Oli mukavaa olla, mielikuvitus laukkasi ja vanhemman ääni oli tuttu, turvallinen ja rakas. Pikakelaus vuosikymmenten yli, ja aivan yhtä mukavaa on kuunnella…
Kun tämä rakkaus alkoi, minun oli vaikea saada siitä otetta. Minulla ei ollut sille oikeastaan edes nimeäkään, mutta tunsin selvästi, että hyvin suuret asiat olivat alkaneet liikkua tai että jotain vääjäämätöntä oli tapahtunut, minussa ja minulle. Koska en osannut itse…