Katson häntä ja näen kauneuden

Aamut ovat aivan mahtavia. Unesta siirtyy valveeseen avaamalla ensin silmänsä ja sitten katseensa. Ensin havahtuu valoon ja sitten rakastettuun.

Aamun rauhallisessa hetkessä, siinä jonka ajan on vain aloillaan toisen vieressä ja oman painonsa tuntien sängyn sylissä, on maailma hetkeksi aivan pelkistyneenä: minä olen tässä ja vierelläni kauneus.

Kun katsoo toista aamulla, on kuin näkisi ensimmäisen kerran. Siinä samassa ihastuu uudestaan ensimmäisen kerran. Miten kaunis minun rakastettuni onkaan! Annan katseeni liikkua toisen piirteillä, hiuksilla, hahmolla, ja nautin siitä, miten kauneus sivelee minua. Kun katson suoraan silmiin, niin läheltä, että näen värien leikin iiriksillä, olen kauneuteen sukeltanut.

Minun suuri riemuni on hakea saman havahtumisen elämystä läpi päivän. Saan hyvin paljon onnea siitä, kuinka jokainen uudelleen näkemisen hetki tuottaa uudestaan kokemuksen kauneuden äärellä olemisesta. Siksi on ihanaa jakaa lounas, jos onnistuu. Kohdata töiden jälkeen. Nähdä kodin huoneissa liikkuessa uudestaan ja uudestaan toinen oviaukon kehyksessä, yhteisessä tilassa, päivänvalon eri vaiheissa ja yön hämärässä.

Käsittellisesti ottaen kauneus on ominaisuus, joka havainnon kautta synnyttää mielihyvän tunnetta havaitsijassa. Minulle rakastettuni on niin kaunis, että häntä havainnoidessani kylven mielihyvässä. Se puolestaan kytkeytyy onnellisuuteen. Haluan vaalia sitä ja varata sille aikaa.

Rakastetun näkeminen on mahdollisuus viipyä katselemisessa. Se on sellaista, että todella avaa katseen toiseen ja antautuu havaitsemaan. Kun katsoo toista nauttien, silloin täytyy – siis saa – katsoa kiirehtimättä toiseen hetkeen, ilman häiriöitä, ilman puhelinta toisessa kädessä, ilman näyttöruutuja, ilman omia kiireitä ja puuhia. Saa katsoa keskittyneesti, molemmat jalat tässä hetkessä, hämmästellen ja ihmetellen toista, nauttien kauneudesta. Kyse ei niinkään ole hetken pituudesta, vaan hetkestä itsessään, sen merkityksellisyydestä. Joskus katsomisen hetki on sekuntien mittainen. Joskus siihen on minuutteja, kymmeniä minuutteja keskittynyttä aikaa.

Toisen kauneus on myös sisäisessä katselemisen kohde. Voi katsella maisemaa ikkunasta ja sisäisessä katseessa nähdä sen päälle limittyneenä rakastetun hahmon. Sisäinen katse tavoittaa sen yksityiskohtia ja viipyilee niissä. Sillä tavalla kuljettaa toista mukanaan sisällään, siinä rakastumisen paikassa, jonne hän minussa on astunut.

Sisäisissä mielikuvissa rakastettu on minun kuvani kauneudesta. Kun me sitten kohtaamme, hämmästyn joka kerran, kuinka paljon ihanampi ja kauniimpi hän on itsessään.

Olen miettinyt paljon tuota eroa. Sitä rikkaampana ja vivahteikkaampana ja yllättävämpänä toisen kauneus näyttäytyy ja välittyy, mitä avoimemmin silmin näen. En yritä katsoa nähdäkseni jotain tiettyä, vaan asetun näkemään: että hän voi elävänä, todellisena kokonaisena ihmisenä näyttäytyä minulle uudestaan ja uudestaan. Kokonaisena ihmisenä, persoonana, ajattelevana, kehollisena, historiansa kanssa ja tulevaisuuksineen hän on kaunis. Juuri hän, minulle.

Minä olen katsoja kauneuden äärellä, mutta katse onkin samalla avattu reitti minuun itseeni ja tuo toinen ihminen, jonka näen, järisyttää minun perustoitani. Katseessani minä tulen hänen koskettamakseen. Se on luova tapahtuma. Hän synnyttää minussa jotain uutta ja salaperäistä. Se on lahja.

Rakkaus ja meidän välisemme suhde antaa tämän mahdollisuuden. Käsittämättömän ihmeellinen etuoikeus! Olen todella, todella onnekas, kun juuri minä saan olla tämän kauneuden äärellä. Se tekee minut kiitolliseksi elämästä.

Minä olen rakastunut. Oikeastaan elän jatkuvan rakastumisen tilassa. Kun tämä rakkaus tuli, se pirstoi elämän silloiset puitteet ja kokosi ne aivan uudenlaisiksi. Suhteet, perheet ja sidokset murtuivat ja muuttuivat. Sitten seurasi onnellisuutta. Rakastuminen on nyt jatkunut jo vuosia. Minä hämmästelen ja tutkin sen kokemuksia ja tunteita riemuissani, häkeltyneenä.

3 comments on “Katson häntä ja näen kauneuden
  1. Rakkaudenrakentaja sanoo:

    Kyllä mahtavasti kirjoitat Jaakko ei muuta kuin anna paukkua vain. Oli kyllä mahtava kirjoitus tämä. Hyvin kuvaileva ja ilmensi todellakin sinun sisäisiä kokemuksia siitä, kuinka koet kauneuden ympärilläsi ja uskokaa pois vain se rakkaus joka saa huomiota voimistuu saamastaan huomiosta yhä enenevässä määrin olkoon sen kesto sitten yhden minuutin, tunnin, päivän, viikon tai kaksi, kuukauden, puoli vuotta tai sata vuotta.. Se on parhautta rakkaudessa jos jokin. Namaste.

  2. Jaakko Kaartinen sanoo:

    En oikein tiedä, mitä ajatella tuosta. Kirjoitan rehellisesti siitä, mitä koen ja ajattelen. Sillä on painoarvoa minulle, koska kyseessä on elämäni. Kuvauksena yhdestä rakkaussuhteesta sen yhdessä vaiheessa sillä lienee yhtä paljon painoarvoa kuin millä tahansa muullakin – ei enempää, ei vähempää. Ajatteletkohan, että jos 20 vuoden jälkeen kirjoitan samoin rakastetustani, se olisi jotenkin enemmän totta? Vai väittäisitkö sitä sitten teeskentelyksi — että 20 avioliittovuoden jälkeen voi olla jäljellä vain lämmintä ystävyyttä ja tutuksi käynyt turvallinen naama? Minuakin kiinnostaa, mitä aika tekee kokemukselle rakkaudesta ja rakastetusta. Vuodet ovat vain tapahtumien ja tekojen ketjuja. Jos löytämäänsä tunnetta suuresta ihmeellisestä rakkaudesta vaalii, jos sen jakaa toisen kanssa yhteisenä aarteena, jos antautuu toiselle ja ottaa toisen vastaan päivästä toiseen, miksi se seitsemästuhanneskolmassadas olisi erilaisten tunteiden ja kokemusten päivä? Tai missä vaiheessa tulisin sokeaksi sille kauneudelle, jota nyt todistan? Miksi se alkaisi tympiä? Aika monen kuulen väittävän, että rakkauden huuma menee ohi kolmessa kuukaudessa, puolessa vuodessa, vuodessa, kolmessa vuodessa viimeistään. Minä olen tuntenut samaa, mutta syvenevää rakkauden huumaa viidettä vuotta. Mutta ihan sama, monesko vuosi – tänään on nyt, ja rakastettuni kauneus huumaa minut ihanimmin.

  3. Miiu sanoo:

    No just. Mietinkin tuota lukiessa, että kauankohan olet ollut naimisissa. Palataanpa asiaan 20 vuoden kuluttua. Silloin sanoillasi voi olla jotain painoarvoa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Rakkaudenroihu.fi

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

> Blogin etusivulle

> Parisuhteenpalikat.fi-etusivulle

Top